Myrsky 2016

Teatteri Musta Aukko Myrskyn silmässä

Englantilaisen näytelmäkirjailija William Shakespearen (1564–1616) kuolemasta tulee vuonna 2016 kuluneeksi 400 vuotta. Muistovuoden kunniaksi Teatteri Musta Aukko tuo näyttämölle Myrskyn, jonka on sovittanut ja ohjannut Matti Rasilainen. Shakespearen viimeiseksi teokseksi jäänyt klassikko mielletään perinteisesti tragikomediaksi tai romanssiksi. Rasilainen haastaa katsojan näkemään Myrskyn kääntöpuolen:

näkökulmani/lähtökohtani on avoimen poliittinen. haluan kyseenalaistaa vallitsevan, yksipuolisen kuvan kirjailijasta suurena humanistina. - -

Rasilainen on kääntänyt Myrskyn puhekielelle, mikä tuo sen lähemmäs katsojaa. Puhekielen ansiosta yhtäläisyydet Shakespearen ajan yhteiskunnan sekä nykyajan välillä ovat helpommin nähtävissä:

- - minkälainen ihmiskuva piilee taustalla kun jalot ja kauniit sankarit käyvät iljettävien, rumien vastustajiensa kimppuun sekä pilkkaavat tyhmää kansaa, joka parhaimmillaan on huvittava mutta kapinoidessaan ansaitsee välittömän, väkivaltaisen tuomion? minkälaiseen politiikkaan tällainen ihmiskuva kytkeytyy?

Elämä nykypäivänä ei juurikaan poikkea Shakespearen kuvaamasta maailmasta. Vastakkainasettelu kansan ja vallanpitäjien välillä on edelleen olemassa.

Mistä Myrsky oikeastaan kertoo? Onko se suloinen kertomus anteeksiannosta ja sovituksesta vai kertomus manipulaatiosta ja julmasta valtataistelusta? Olisiko Prospero tavallisen milanolaisen kannalta yhtään parempi tai oikeampi hallitsija kuin vallananastaja?

Kuka kysyi Mirandan mielipidettä poliittisesta avioliitosta Napolin kruununperijän kanssa?

Ohjaaja: Matti Rasilainen

shakespearen pimeä puoli. kirjailija poliittisena toimijana ja vaikuttajana.

käännän puhekielelle, sovitan ja ohjaan sarjan shakespearen näytelmiä.
ensimmäisenä oli coriolanus http://www.teatterikultsa.fi/arkistoon/ark2014/coriolanus/arviot.html, nyt vuorossa myrsky.

näkökulmani/lähtökohtani on avoimen poliittinen. haluan kyseenalaistaa vallitsevan, yksipuolisen kuvan kirjailijasta suurena humanistina. shakespearen tuotantoa on käytetty ja käytetään pönkittämään itsevaltiutta, militarismia, kolonialismia, rasismia, seksismiä, sortoa. mikä tekstissä houkuttaa siihen, antaa siihen välineet, on jo sisäänrakennettuna? minkälainen ihmiskuva piilee taustalla kun jalot ja kauniit sankarit käyvät iljettävien, rumien vastustajiensa kimppuun sekä pilkkaavat tyhmää kansaa, joka parhaimmillaan on huvittava mutta kapinoidessaan ansaitsee välittömän, väkivaltaisen tuomion? minkälaiseen politiikkaan tällainen ihmiskuva kytkeytyy?

mistä myrsky kertoo? mikä on esitystraditio jonka haluan kyseenalaistaa? onko näytelmä vain lempeä kertomus sovituksesta ja anteeksiannosta, humanistinen tilinpäätös shakespearen teatteriurasta?
prospero käyttää hyväksi tytärtään, huijaa ja manipuloi tämän avioliittoon napolin kruununperijän kanssa palauttaakseen valta-asemansa milanossa. hän on alistanut ja orjuuttanut luonnon (ariel) ja alkuperäisväestön (caliban) palvelemaan ylempää, valkoista, eurooppalaista kulttuuria. caliban, tämä kammottava seksuaalinen alkuasukasolento, ei ymmärrä omaa parastaan ja kehtaa kapinoida alistajaansa vastaan. kapina tietysti kukistetaan ja viimeisissä repliikeissään orja häpeää haluaan olla tasa-arvoinen ylemmän rodun kanssa. onko pelkkää sattumaa että englannin siirtomaapolitiikka alkoi aktivoitua juuri kirjoittamisen aikaan?

ymmärrän vastaväitteen kirjoittajan historiallisesta kontekstista. shakespeare eli ehdottoman yksinvallan vahvistumisen aikakaudella eikä tietenkään voinut kannattaa demokratiaa ja tasa-arvoa jollain meidän hyväksymällämme/haluamallamme tavalla. hän joutui tasapainoilemaan rikkaitten mesenaattien, kahden hallitsijan ja sensuurin vaatimusten hetteikössä mutta.. se ei itse asiassa ole oleellista työni kannalta. tutkin nimenomaan shakespearen tekstejä ja niiden tuottamaa lopputulosta konkreettisesti lavalla juuri nyt. miten teksti alkuperäisessä muodossaan toimii ja mitä se kertoo katsojalle? voiko pelkillä teatterillisilla keinoilla kyseenalaistaa tekstin sanoman? mitä toimintastrategioita kannattaa käyttää että originaalitekstin saa toimimaan alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, miten läpivalaista tekstiin piiloutuva politiikka? kuinka uskollinen/uskovainen täytyy olla pyhille, kanonisoiduille lauseille? saako niitä muuttaa? pitääkö? tarvitaanko päällekirjoitusta, uutta tekstiä? milloin lopputulosta voi vielä kutsua shakespeareksi ja milloin se muuttuu vain ohjaajansa henkilökohtaiseksi näkemykseksi?

matti rasilainen

Työryhmä

Alkuperäinen käsikirjoitus: William Shakespeare
Dramatisointi, sovitus ja ohjaus: Matti Rasilainen
Rooleissa         
     Mervi Kolehmainen, Antonia
     Aura Pasila, Ariel
     Kati Perjus, Miranda
     Markus Peura, Ferdinand
     Markus Saramäki, Trinculo
     Timo Turtiainen, Prospero
     Jouni Vilén, Caliban
          
Valosuunnittelu: Mika Natunen    
Lavastus: Jarmo Saari ja työryhmä
Puvustus: Sari Muurinen ja työryhmä
Valokuvat : Jarmo Saari    
Graafinen suunnittelu: Ann-Mari Luoma    

 

Esitykset

su 7.2.16 klo 18 ENSI-ILTA
su 14.2.16 klo 14
ti 16.2.16 klo 19
su 21.2.16 klo 18
su 28.2.16 klo 14
su 6.3.16 klo 18
ti 8.3.16 klo 19
su 13.3.16 klo 14
ti 15.3.16 klo 19
su 20.3.16 klo 18
su 3.4.16 klo 14
ti 5.4.16 klo 19
su 10.4.16 klo 18