Molière: Oppineita naisia (1672)
Ohjaus Jouni Nurminen

Muljahtaako mies mustaan monttuun Matinkylän Monarilla?

Teatteri Musta Aukon kevään uutuusnäytelmä taivastelee tasa-arvoa ja penkoo parisuhdetta satiirin ja komiikan keinoin.

Ainakin pohjoismaissa naiset ovat menneet miesten ohi, jos verrataan yliopistoissa opiskelevien ja tutkintoja suorittaneiden sukupuolijakaumaa. Entä työelämässä? Mihin suuntaan palkkaerot ovat kehittyneet? Miten työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu naisilta ja miehiltä? Onko oikein, että naisvaltaisten alojen työnantajat maksavat suurimman osan vapaiden kustannuksista? Onko hämäystä puhua perhevapaista, kun miehet käyttävät niistä vain 5 %. Onko lainsäädäntö tuonut todellista tasa-arvoa työpaikoille? Entä kotona? Kuka teillä siivoaa, kuka pesee vessanpytyn? Kuka laittaa ruoan ja huolehtii, että on puhdasta päälle pantavaa? Kuka huolehtii lapsista? (HeSa 24.2.2006: ” Koti-isä yhä harvinaisuus”)

Molièren näytelmän Chrysale tuskastuu, kun naiset eivät keskitykään kodin ja hänen, talon isännän, hyvinvointiin. Ovatko tuollaiset miehet jo aikoja sitten sukupuuttoon kuolleet? Molière ottaa kantaa parisuhteen toimivuuteen näytelmän Belisen suulla:

”Epätoivoissaan moni ajautuu naimisiin ja katuu sitä sitten lopun elämäänsä.”

Ovatko nainen ja mies oppineet paremmin ymmärtämään toisiaan parisuhteessa sitten Molièren aikojen vai jatkuuko ”valtataistelu”?

Toki ihmissuhteiden kirjo on ainakin monipuolistunut. Kaikki eivät enää tavoittele onneaan parisuhteen kautta, sinkkukulttuuri elää voimakkaana ja parisuhteet samaa sukupuolta olevien kesken ovat laillisesti hyväksyttyjä. Ja juuri nyt keskustellaan onko esim. lesboilla oikeus hankkia lapsia keinohedelmöityksen avulla.

Naiset eivät enää automaattisesti suostu ” hellan ja nyrkin väliin”. Onko tämä pelästyttänyt ”äijät” luulemaan, ettei heitä enää tarvita. Naisilla on varaa asettaa ehtoja ja se saattaa pakottaa miehetkin tarkistamaan arvojaan. Mutta eläköön se pieni ero, ei rakkaus ja intohimo maailmasta mihinkään häviä. Näitä pohti Molière jo 334 vuotta sitten pirullisen tarkkanäköisessä klassikossaan.